Tämä taitaa olla ihan ensimmäinen rannekoruni. Maanläheisiä kuvajaspiksia ja punajaspiksia, sekä yksi vihreä akaatti, koska olin tilannut punajaspiksia yhden liian vähän. Aloittelijalle sattuu... ;) Eipä mikään henkeäsalpaava kyhäelmä, mutta toimii edelleen OK arkisena syyskoruna.
En aluksi pitänyt tästä korusta yhtään. Siitä tuli pullea ja tiivis, eikä ollenkaan sellainen mitä hain. En raaskinut purkaakaan, joten nyt olen tottunut siihen ja pidänkin sitä joskus. (Ihania howliitteja sekä mustaa ja läpinäkyvää lasia.)
Pienistä rodoniittikuutioista ja savunvärisestä salmiakkilasihelmestä syntyi rannekoru ja riipus, jotka vaatimattomuudestaan huolimatta istuvat allekirjoittaneen iholle erinomaisesti. Harmittaa vähän tuon korumetallin kömpelö linkitys; ehkä teen nämä joskus uudestaan hopeaan.
Raikkaanväriset opaakit lasihelmet toivat mieleen mustikkametsän, ja löysivät oivaa seuraa sinisistä fasettilasihelmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti