Korvat kuin joulukuusi

Siis mikäli kunkin joulukuusessa roikkuu yleensä käpyjä, meidän kuusessa ainakin (tosin männynkäpyjä, hah!). Nämä pikkukävyt ovat olleet tallessa jo pitkään. Jo silloin, kun poimin ne ulkoa mukaani ajattelin, että näistäpä olisi kiva tehdä koru. Noh, sitten yhtäkkiä joulun alla muistin ne ja kyhäsin hät'hätää korvikset ohuen hopealangan ja hopeakoukkujen avulla. Olisivat voineet olla paremminkin toteutetut, mutta kyllä ne pariksi päiväksi kelpasivat näinkin. Käpyjä ei ole käsitelty mitenkään, joten aika hauraista koruista on kyse. Yllättävän kestäviksi paljastuivat kuitenkin jo hopealangan pujonnan yhteydessä.

Pisarakellot (vai mitkälie)

Erinäisistä syistä en ole harrastanut helmeilyä vähään aikaan, mutta nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli taas aloittaa. Päätä on kuitenkin jotenkin vaikea saada helmeilyvaihteelle. Väkersin toissailtana kaikenlaista (purin myös joitakin koruja, joihin en ollut tyytyväinen), mutta vain nämä kuvassa olevat korvikset tuntuivat jotenkin onnistuvan. Mutta pienestä on hyvä aloittaa, eikö se näin ole? Helmet liilaa lasia.

Klassikkoriipus "Elämänpuu" (esim. Helmiinan blogissa täällä) kiinnostaa yhä enemmän. Purin kaupasta ostetut korvikset ja käteen jäi aika sopiva rengaspohja tälle korulle, joten kohtapuolin yrittänen sellaisen koota. Ensin pitäisi kuitenkin ostaa siemenhelmiä. Voi noita kaikkia värimahdollisuuksia...

Parahin alasin

Välinearsenaali sai toivotun lisäyksen kun isän kaapinpohjalta löytyi kiskonpätkä alasimeksi. Ruosteen alta kuoriutui aika kivannäköinen rautakimpale. Vähän pitäisi vielä siistiä ja kumitassua pohjaan, niin avot!

(Muokkaus: Juu, eihän tuo mikään kisko ole vaan palkinpätkä.)

Uusille vesille

Minulla on ollut vaikeuksia laajentaa koruntekoharrastustani kaulakoruihin. Ne ovat suoraan sanottuna vähän pelottavia. Ensinnäkin ne ovat niin pitkiä, että huono suunnittelu tuntuu näkyvän niissä paljon paremmin. Toiseksi ne pitäisi saada istumaan tai "laskeutumaan" kaulalle. Tokihan rannekorunkin pitää istua, mutta rumasti roikkuva kaulakoru oikein huutaa päästä takaisin työpöydälle piiloon katseilta. Ja jos koru menee täysin metsään, on voinut mennä kovasti työtä ja materiaalia hukkaan tai kierrättämättömään kuntoon.

Tämä kuvassa näkyvä on siis ihan ensimmäinen kokonainen kaulakoru, jonka olen tehnyt ja valmiiksi hyväksynyt (noista pöytälaatikossa piileskelevistä aikaisemmista kyhäelmistä ei sen enempää...). Aloitin ihan perustekniikalla, eli linkityksellä. Okei, oikeastaanhan tuo on lähinnä vain ylipitkä versio tuosta saman sarjan rannekorusta, mutta minusta malli toimii kaulakorunakin.

Materiaaleina puukorallia, Swarovskin kristallibiconeja väriltään "smoky quartz", sekä hopeoitua kuparilankaa.

Botsis 2

Tein aikaisempaan rannekoruun sopivat korvakorut. Botswanan akaattia ja hopeaa. Mallin löysin netistä, kiitos hälle, joka sen kehitteli. Voi että kuinka tarvitsisinkaan "flat nose" -pihdit noiden hopealankakiemuroiden päiden viimeistelyyn. En vain ole löytänyt 'sitä oikeaa' paria vielä.

Raikasta

Korvakoruissa fasettihiotut prehniittisydämet ja kirkasta lasia. (Valaistus taas kerran surkea, mutta tulipahan ainakin kiven vihreä sävy jotenkin esiin.)

Botsis

Botswanan akaatti tuntuu olevan hyvä valinta, jos haluaa tehdä monikäyttöisen, ei liian hienon muttei liian arkisenkaan korun. Se on vaihtelevaa, mutta hillittyä. Joskus kermaisen valkeaa, toisinaan rauhallisen raidallista, joskus jopa pilkullista ja punertavaa. Sen pinta on harvoin tylsä. Samanlaista on myös (fancy) jaspis; sen pintaa pitää tarkastella aivan läheltä, eikä se juuri koskaan tuota pettymystä. Uniikit sävyt ja kuviot ovat kuin pieniä kivisiä maailmankaikkeuksia katselisi.

Tämä oli lahjaksi.

Tämä itselle.

Metalliosat ovat hopeaa puristushelmien päällyshelmiä ja vaijerin suojakaaria lukuunottamatta. Pitäisi kai jossain vaiheessa raaskia hankkia niitäkin hopeisina.

Se leviää..!

Olen toki kuullut, että näin tapahtuu ennen pitkää. Ensin helmiä on siellä missä kuuluukin, eli koruissa. Mutta sitten niitä alkaa ilmaantua muuallekin, yhä mielikuvituksellisempiin paikkoihin... Ne valtaavat alaa siellä, missä ennen pärjättiin vallan hyvin ilman erityisiä koristeita. Ja siellä, missä kaupan muovihelyt ennen kelpasivat. Helmillä ei ole armoa kun ne valtaavat ihmismielen. Minulla oireilua esiintyy:

... penaalissa

... hameen nyöreissä

... laukun vetskarissa.

Terapiaa

Monet koruntekijät kertovat aika ajoin väsäävänsä nk. terapiakoruja. Tässä parikolme omaa lohtukoruani, kaikki tämän päivän tuotoksia.


Kaksi rannekorua huippuihanista akvamariinityynyistä, persikkajaderuusuista ja lasista. Nuo akvamariinit ovat poltelleet lokerikossa jo jonkin aikaa, nyt vihdoin raaskin käyttää ne.


Tässä korussa on maanläheistä ja kivan keväistä tallow jadea. Ihanan opaakkia ja raidallista, tykkään kovasti. En halunnut varastaa huomiota kiveltä millään lisähelmillä tällä kertaa.

Kesä tulee!

Noh, kevät on vielä voimissaan kun ei lehtiäkään ole vielä puissa, mutta päätin kuitenkin piristää päivää tekemällä kesäisen korun. Hopeinen meritähti sai seurakseen kiiltäviä simpukankuoripaloja ja viileän merellistä amatsoniittia.

Lahjaksi keväistä 2

Tein aikaisempaan rannekoruun myös riipuksen. Sellaista oli kuulema ehditty jo kaivatakin, ja tosiaan, onhan tuon kiven väri vähän sellainen, ettei siihen ihan helpolla löydy sopivaa kaulakorua noin muuten.

Aavikon kukka

Setissä aurinkokivineliöitä, valkoista jadea, ja kukka vaaleanpunaisesta akaatista.

Lahjaksi keväistä

Vihreäjuovaista jaspista tabletteina, sirut uutta jadea. Hopealukko.

Mehuhetki...2

Mehevä rannekoru sai seurakseen korvikset. Vihreää aventuriinia, ruusukvartsia ja amatsoniittia. Näistä tuli niin kivan mutkattomat, että ovat roikkuneet korvissa joka toinen päivä.

Arteet piiloon

Tämän helmihamstraajan ongelma on jo hyvän aikaa ollut helmien järkevä säilöminen. Onneksi Anttilan alesta irtosi kympillä mukaan tällainen pieni lokerikko, joka puri pahimpaan epäjärjestykseen varsin oivasti. Sääli ettei siinä ole ainuttakaan isompaa laatikkoa hopealangalle sun muulle enemmän tilaa vievälle.


Ja siis tämähän lähtee kätevästi mukaan jos vaikka tulipalon takia on evakuoiduttava ;). Läppäri toiseen ja helmet toiseen kainaloon :P.

Mehuhetki...

Tämä on itse asiassa tuorein luomukseni, eli muistelot ohi tältä erää. En tiedä miksi, mutta tästä korusta tulee mieleen kesän mehuhetket. Sekamehu taitaa olla kyseessä, sillä korussa uutta jadea, soochoo jadea, vihreitä aventuriineja, amatsoniitteja, ruusukvartseja ja Intian akaattia. Kukka vaaleanpunaista akaattia.

Fresh mint?

Ehe-hehe, pirtsakkaa pukkaa :P. Hopeoidulla kuparilangalla uskaltaa kokeilla kieputuksia hyvillä mielin. Howliitteja.

Vaaleaa sineä

Onko sensuelli oikea sana kuvaamaan impression jaspereita? Jotakin herkkää niissä kuitenkin on. Tässä ne saivat seurakseen amatsoniittia. Syntisesti sekaisin korumetallia ja hopeaa, mutta liekö sillä väliä kun omaan käyttöön tuli.


Setin riipus; hopeaa.


Korvakorut myös samaa sarjaa.

Äiteelle

Äidille joululahjaksi tehty rannekoru :). Botswanan akaattia, jaspista ja jadesydän. Lukko hopeaa.


Äidille muutenvaanlahjaksi tehty riipus fossiilijaspiksesta ja Brasilian kivettyneestä puusta. Hopeaa.

Vanhoja tuttuja 2

Ja korvakoruja! Kaikki koukut hopeaa.



Suloiset lamppuhelmet ja pienet valtamerenjaspikset. Näistä tuli pikkaisen liian painavat pitkäkestoiseen käyttöön.


Nämä ovat tällä hetkellä suosikkikorvakoruni. Akaattisydämet ja fancy japsikset.


Kirkuvaa joulumeininkiä pikkujoulujuhliin ;).


Ihastuttavat krysokollat ja vaaleanpunaista lasia. En osaa päättää käyvätkö nuo värit yhteen vai eivät...


Korujenteon ohessa minulle maistuu myös hyvä ruoka, ja näiden avulla voi asennoitua ruoanlaittotunnelmaan :). Balin kierrekoukut ja syysjaspikset.

Vanhoja tuttuja 1

Tässä muutama "vanha" rannekoruni.



Tämä taitaa olla ihan ensimmäinen rannekoruni. Maanläheisiä kuvajaspiksia ja punajaspiksia, sekä yksi vihreä akaatti, koska olin tilannut punajaspiksia yhden liian vähän. Aloittelijalle sattuu... ;) Eipä mikään henkeäsalpaava kyhäelmä, mutta toimii edelleen OK arkisena syyskoruna.


En aluksi pitänyt tästä korusta yhtään. Siitä tuli pullea ja tiivis, eikä ollenkaan sellainen mitä hain. En raaskinut purkaakaan, joten nyt olen tottunut siihen ja pidänkin sitä joskus. (Ihania howliitteja sekä mustaa ja läpinäkyvää lasia.)


Pienistä rodoniittikuutioista ja savunvärisestä salmiakkilasihelmestä syntyi rannekoru ja riipus, jotka vaatimattomuudestaan huolimatta istuvat allekirjoittaneen iholle erinomaisesti. Harmittaa vähän tuon korumetallin kömpelö linkitys; ehkä teen nämä joskus uudestaan hopeaan.


Raikkaanväriset opaakit lasihelmet toivat mieleen mustikkametsän, ja löysivät oivaa seuraa sinisistä fasettilasihelmistä.

Ajanlaskun alku

Tässä korublogissa on tarkoitukseni puhua uudehkosta harrastuksestani, eli korujen teosta. Esittelen myös uusia luomuksiani, kuvin tietenkin. Tuntuu kuitenkin siltä, että ensin on saatava alta pois vanhat alkutaipaleen korut, nuo ensimmäiset jotenkin onnistuneet yritykset järjestää ihania helmiä vielä ihanampaan riviin. Näin aluksi luvassa onkin katsauksia muutaman viime kuun aikana valmistuneisiin somisteisiin.


Ensimmäinen esiteltävä on lasihelmistä ja korumetallista tehty vaijerirannekoru.

Lisää luvassa jahka kuvat järjestyvät.