Budapestin tuliaisia

Budapestissa siemenhelmet ovat ihastuttavan halpoja verrattuna Suomen hintoihin (kivihelmet eivät niinkään). Tänään tein valmiiksi rannekorun, jonka aloitin jo kesällä, Budapestistä ostetuista helmistä, tietenkin. Valitettavasti korusta tuli liian pitkä minun ranteelleni. Lukituksen suunnittelu ja siten korun pituuden määrittely on yhä haasteellisin osa koruntekoa minulle. Tämän korun kanssa maalasin itseni nurkkaan jo melko aikaisessa vaiheessa. Miten suipon pään saisi lyhyemmäksi korussa, jossa se alkaa melko leveältä riviltä? En halua, että kolmasosa korusta on pelkkää suippenevaa päätä. Täytyy tutkia malleja...

Takaisin sorvin ääreen

Helmeilyssäni on ollut pitkä tauko. Ei niikään kiinnostuksen kannalta (eikä tarvikeostojen...), mutta koruja on tullut tehtyä erittäin harvakseltaan. Nyt talven tullen tähän tullee taas muutos ja koruja alkanee taas syntyä.

Helmeily ei aina ole helppoa. Joskus hyväkään idea ei vain ota onnistuakseen toteutuksen puolella. Tätä allaolevaa korunpätkää yritin urheasti saada kokoon viikkotolkulla, mutta lopulta annoin periksi. Helmet olivat kertakaikkiaan liian erikokoiset, ja punos vinoutui pahasti jo sentin jälkeen. Yritin korjata asiaa lisäämällä pienten helmien rivin sinne tänne, mutta lopputulos ei ollut tarpeeksi siisti. Koska kyseessä oli pariton peyote, lisäharmia tuotti toisen reunan käännöspistojen vinouttava vaikutus. Sitä paitsi huomasin, että alkupään hopeahelmien hopeointi alkoi jo kulua pois, joten lopulta annoin olla. Mutta kuvio ja väriyhdistelmä oli minusta silti niin kiva että haluan laittaa tänne kuvan. Se olisi voinut olla hieno koru.

Murheenkryyni.

Verkko

Verkkomainen rannekoru siemenhelmistä ja 4 mm tallow jade -kivihelmistä. Ohje löytyy täältä.

Korvislisäys

Huomisessa publiikissani tulen pitämään tätä kaulakorua. Tänään tein siihen sopivat korvakorut. Uurretut helmet uutta jadea, kuutiot lasia.

Hyvää pääsiäistä!

Alku aina hankala

Parittoman peyote-piston alku voi olla todella hankala, varsinkin jos pistelee pienillä siemenhelmillä. Helmet eivät tahdo pysyä rivissä sitten millään, ja ommel kiertyy spiraaliin. Mielenkiintoisella This Year's Dozen sivulla on hyvä ohje sille, miten pääsee kamalien kolmen ensimmäisen rivin niskan päälle. Valitettavasti tämän onnistuu lähinnä isommilla helmillä, ellei sitten omista todella ohutta piikkiä.

Sinivuokko

Tai valko- ja sinivuokon risteymä ehkä.

Tähtikaulakoru

Ohjeen sain Villihelmestä. Oli todella nopea tehdä sitten kun värit oli valittu.

Karen Paust

Joskus törmää käsin tekijöihin, joiden tuotokset suorastaan pistävät aloittelijan pienen pään pyörälle upeudessaan. Karen Paustin helmityöt (varsinkin kalat ja kukat) ovat sellaisia.

Lukoton kaulakoru

Eilen tein jotain yksinkertaisempaa ihanan ihanista tallow jade -helmistä:


Koru on lukoton ja kuuluu ihan vain solmia eteen solmulla.

Brick stitch!

No niin, kolmas peruspisto eli tiilipisto menossa, ja tässä tulos:


Malli Karla Kamin ohjeesta, mutta lukoksi tein salvan tämän ohjeen mukaan. Tiilipistolla salvasta olisi varmasti tullut sileämpi, täytyy kokeilla toimiiko. Jos rannekorun silmukkapää näyttää vähän oudolta se johtuu siitä, että jouduin muuttamaan silmukan mallia jo valmiiseen koruun. Hätäratkaisulta se näyttää, mutta ainakin koru toimii. Tähän mennessä on pysynyt ranteessa, siis. Oli ilo todeta, että nämä korussa käytetyt siemenhelmet sopivat edes johonkin koruun, vähän hankalan värisiä kun olivat (liilaa ja mm. tummanvihreää).

Herringbone stitch!

Peyoten jälkeen kokeilin herringbone stitchiä. Jokaisen kaksoisrivin pitäisi muodostaa kalanruotomainen v-muoto, mutta tässä korussa sitä tuskin huomaa... Ehkä siemenhelmet olivat vain niin pieniä, tai väärän muotoisia, tai sitten pistoni on liian löysää. Korupohjan yksivärisyyskään tuskin auttaa asiaa. Ken tietää. Kokeilemalla muita malleja se varmasti selviää.

Tässä korussa käytin muuten ensimmäistä kertaa Nymo-lankaa. Ei tainnut mennä sykkyrään kertaakaan, mikä on tosi myönteinen asia! Toisaalta lanka on niin liukasta, että kiristäminen on vaikeaa. Vaati vähän totuttelua. Ensin tuntui kuin hammaslangalla olisi punonut, paitsi että lanka ei ollut tahmeaa. En kyllä enää koskaan puno tavalliseen ompelulankaan, huh heijaa.

French flower beading

Olen pitkään haaveillut siemenhelmikukan tekemisestä. Englanniksi menetelmä tunnetaan laajalti nimellä French flower beading. Tänään sain vihdoin tehtyä ensimmäisen kukkani (virallisesti ruusun, mutta en tiedä onko se kovin näköinen), ja nyt on olo iloinen! Tässä hommassa on muuten niin paljon mahdollisuuksia leikitellä muodoilla ja väreillä, että jatkoa varmasti seuraa.

Lisäys 2012/1: Jos tarkkoja ollaan, niin tässä ensimmäisessä kukassani tekniikka on Victorian flower beading, eli viktoriaaninen helmikukkatekniikka, ei ranskalainen. Mutta sitä en vielä silloin tiennyt.

Jatkoa edelliselle

Lähes samanlainen koru kuin edellisessä blogitekstissä, eri kuvio vain:

Peyote-onnistuminen

Edellisen omena-aiheisen harjoittelukorun jälkeen halusin kokeilla jotakin aikuisempaa ja hillitympää. Lopputuloksena kuvassa oleva rannekoru. Se on parillista, reunustettua peyotea. Nuo lilahtavat siemenhelmet eivät näyttäneet kaksisemmilta pienessä pussissaan, mutta kun otin ne esiin valoon ne paljastivat oikein kauniin ja herkän luonteensa. Sävyt vaihtelevat harmahtavan vaalean liilan, vihreän ja savukvartsin välillä, ja niitä voisi katsella ja pyöritellä vaikka kuinka kauan.

Lukon kiinnitysmenetelmä ei ole paras mahdollinen, nyt tiedän miten sitä ei kannata tehdä ;).

Peyote-omppunen

Okei, eli ensimmäinen peyote-koruni on nyt sitten virallisesti valmis :P. Pariton rivistö kun oli kyseessä se vaati kolme tai neljä "istuntoa" valmistuakseen. Ihme kyllä siitä tuli loppupelissä vähän liian pitkä! Siis oikeasti -- varmistelin pituutta vähän väliä (enhän halunnut tehdä yhtään ylimääräistä paritonta peyote-riviä, ymmärrätte varmaan :P), ja toiseksi viimeisellä kerralla oli vielä pari senttiä vajaa, ja sitten -- humps! -- se olikin sentin liian pitkä! Noh, purinpahan sitten kiltisti muutaman rivin, ja tein napin lenkin. Tajusin vasta silloin, että lenkin ylijäämähän pidentää korua vielä 10+ mm, mutta en jaksanut enää purkaa. Ja lenkkikin jäi turhan isoksi vaikka pienensin sitä kahdesti. Huh.

Oppimisprosessi oli silti antoisa, ja kai tätä korua voi joskus kesällä pitää kun sattuu värikkäälle ja lapsekkaalle tuulelle. Alla taiteilijan kätösessä (eli talven kuivattamassa kotkanjalassa :P) ja standardikuvassa:

Sateenkaarijadea lahjaksi

Toivon, ettei lahjansaaja lue tätä blogia, koska lahja istuu vielä paketoituna hyllyssäni ^^'.

Kaulakorussa on siis sateenkaarijadea tabletteina ja pyöreinä sekä siemenhelmiä ja kirkkaita lasihelmiä. Lukko hopeaa. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen ottaen huomioon sen, miten vähän kaulakoruja olen tehnyt. Sateenkaarijadea kutsutaan myös soocho-jadeksi, mikä siis lienee suomalaistettu kirjoitusasu japanin sanalle そうちょう (soochoo/souchou). Tämä sana ei kuitenkaan tietääkseni tarkoita sateenkaarta. Pelkästä hiraganasta ei kuitenkaan voi varmuudella tietää sanan merkitystä. Yksi mahdollinen merkitys on "aikainen aamu" (早朝). Se ainakin sopii kuvailemaan helmien väriskaalaa -- voihan aamutaivas hehkua samoissa kellertävän ja punertavan sävyisissä väreissä.

His and Hers

Alasimella halusin ensin tehdä kirjanmerkit ja nyt on sitten tämä pari valmis. Vasemmalla on ensimmäinen "kokeiluversio" 1 millin paksuisesta kuparilangasta. Oikealla taas lahjaksi mennyt versio, jossa kuparilangan paksuus oli 2mm. Paksummasta langasta sai miehekkään jämptin koukeron, kivasti massaa, mutta luullakseni 2mm on liikaa useimpiin tarkoituksiin. Yksi milli taas oli kirjanmerkiksi turhan heiveröistä, eli ihanne lienee lanka 1,5mm paikkeilta. Riippunee myös metallin kovuudesta -- en ole kokeillut vielä vasaroida hopeaa ollenkaan.

'Hers' -riipuksessa siemenhelmiä, AB-käsitelty lasisydän ja pari Swarovskin kristallia (palace green). 'His' -riipuksessa lasia, valkoinen jadehelmi ja... jaspiksiako nuo nyt olivat, en ihan muistakaan enää. Jaspiksia tai akaatteja tai molempia.

Mustaa ja liilaa

Peyote stitch sai jäädä sivuun vähäksi aikaa. Sen sijaan väkersin kaksirivisen millefiori-kaulakorun. Millefiorit sopivat kyllä todella hyvin mustien siemenhelmien kanssa. Mustan kanssa millefiorit voivat olla melkein miten värikkäitä tahansa, eikä koru silti näytä lastenkorulta. Tämä kaulanauha on tosin aika hillityn värinen, mutta liila lukeutuu suosikkiväreihini, joten hyvä näinkin :).

Meinasi käydä vahinko kun kiinnitin toisen pään vaijerit; jotenkin siinä kiristyshelmien kanssa tuskaillessa vaijerit kiertyivät väärin ja kiinnitettyäni ne korun rivit laskeutuivat aivan kamalan näköisesti. Onneksi sain kuin ihmeen kaupalla avattua kiinnityksen jo lyhyeksi napsaistujen vaijerien ympäriltä ja tehtyä uudestaan koko kiinnityksen, onnistuneesti! Opinpahan tarkistamaan laskeutumisen kunnolla ennen kiinnityshelmen puristamista.

Peyote taas

Lisää kehitystä peyote stitch -rintamalla (meskaliinikaktusommelrintamalla :P?). Tänään harjoittelin paritonta peyote stitchiä. Yritin ensin yksivärisesti mutten kerta kaikkiaan osannut pitää helmiä järjestyksessä alun yli, joten siirryin kaksiväriseen ja sehän onnistui paljon paremmin.


Lyhyt pätkä, mutta kokeilin siinä kolmea erilaista reunanpujotustapaa. En osaa vielä sanoa mikä niistä oli mieluisin.

Tämän jälkeen kokeilin vielä samaa tuplahelmisenä (hienosti sanottuna two drop peyote):


Tuossa vasemassa reunassa on virhe, kun liian löysäksi jätetty silmukka loikkasi helmen yli.

Peyote stitch!

Täältä tullaan :P! Eli allekirjoittaneen ihka-ensimmäinen (parillinen) peyote stitch -yritelmä, olkaapa hyvä:


Voi pientä *naur*. Se jäi noin pieneksi siksi, että missasin yhden helmen jo neljännellä rivillä, enkä jaksanut alkaa purkamaan. Ainakin siis luulen missanneeni ^^'. Umpikujaan päädyin joka tapauksessa. Oppimisprosessi oli kolmivaiheinen: 1) *katselee netin kaavioita* "Tämähän on lasten leikkiä", 2) "Mitä hitt...!?!", 3) "Ai näinhän tämä menee, saatan minä oppiakin tämän".

Mustaa ja merellistä

Mustien siemenhelmien aikakausi jatkuu. Focal bead on niin sanottua uutta jadea.

Mustaa ja keltaista

Musta ja keltainen sopivat yhteen, mutta niiden kanssa täytyy varoa "ampiaisvaikutelmaa". Luulen, että se onnistui tämän kaulakorun ja näiden korvisten kanssa, niistä tulee minulle enemmän kukat kuin ampiaiset mieleen:

Keltaiset millefiori-helmet lähempää.

Musta kaulakoru

Jep, just so simply. Toinen kaulakoruni, itse asiassa. Olen pikkaisen tyytyväinen ja melko itsekriittinen sen suhteen :P. Materiaaleina siemenhelmiä, lasihelmiä (hematiitin väriset kuutiot ja sydänhelmi), vaijeria ja lankaa.

Spiraalit

Viimeisessä kuvassa värit vääristyneet, ylin helmiäislasihelmi on vaaleanpunainen. Kivihelmi korkkikoristeessa on amatsoniitti.