Budapestin tuliaisia

Budapestissa siemenhelmet ovat ihastuttavan halpoja verrattuna Suomen hintoihin (kivihelmet eivät niinkään). Tänään tein valmiiksi rannekorun, jonka aloitin jo kesällä, Budapestistä ostetuista helmistä, tietenkin. Valitettavasti korusta tuli liian pitkä minun ranteelleni. Lukituksen suunnittelu ja siten korun pituuden määrittely on yhä haasteellisin osa koruntekoa minulle. Tämän korun kanssa maalasin itseni nurkkaan jo melko aikaisessa vaiheessa. Miten suipon pään saisi lyhyemmäksi korussa, jossa se alkaa melko leveältä riviltä? En halua, että kolmasosa korusta on pelkkää suippenevaa päätä. Täytyy tutkia malleja...

Takaisin sorvin ääreen

Helmeilyssäni on ollut pitkä tauko. Ei niikään kiinnostuksen kannalta (eikä tarvikeostojen...), mutta koruja on tullut tehtyä erittäin harvakseltaan. Nyt talven tullen tähän tullee taas muutos ja koruja alkanee taas syntyä.

Helmeily ei aina ole helppoa. Joskus hyväkään idea ei vain ota onnistuakseen toteutuksen puolella. Tätä allaolevaa korunpätkää yritin urheasti saada kokoon viikkotolkulla, mutta lopulta annoin periksi. Helmet olivat kertakaikkiaan liian erikokoiset, ja punos vinoutui pahasti jo sentin jälkeen. Yritin korjata asiaa lisäämällä pienten helmien rivin sinne tänne, mutta lopputulos ei ollut tarpeeksi siisti. Koska kyseessä oli pariton peyote, lisäharmia tuotti toisen reunan käännöspistojen vinouttava vaikutus. Sitä paitsi huomasin, että alkupään hopeahelmien hopeointi alkoi jo kulua pois, joten lopulta annoin olla. Mutta kuvio ja väriyhdistelmä oli minusta silti niin kiva että haluan laittaa tänne kuvan. Se olisi voinut olla hieno koru.

Murheenkryyni.